Vuosi etenee. Olen tosi hyvilläni, että saan
kirjoitettua tänne ennen kuin lumet ovat sulaneet. 😊 Itseasiassa talvi on parhaimmillaan. Olen asioita kyllä ihan tosissani pohtinut ja Jaanan
kanssakin yksi tallenne asian tiimoilta tehty.
Olen kovasti miettinyt, miksi en osaa itseäni ajatella
opettajana, vaikka olen opettanut, ohjannut, valmentanut, kasvattanut,
kannustanut, innostanut... ihmisiä koko aikuisikäni.
Rupesin pohtimaan asiaa keskeisten termien avulla:
Wikipedia kertoo opettamisen olevan: Suora lainaus
"Opettaminen tarkoittaa sitä, mitä opettaja tekee osana opetusta ja on
opetuksen alakäsite, vaikka maallikot usein sekoittavat nämä kaksi termiä.
Opettaja voi opettaa suoraan tai epäsuorasti. Suora opettaminen on esimerkiksi
luennointia, kysymistä tai kertomista. Epäsuorassa opettamisessa opettaja ohjaa
oppilaat ottamaan asioista itse selvää. Opettamiseen katsotaan
konstruktivistisen oppimiskäsityksen myötä kuuluvan myös ohjauksen.
Tämä on sitten jo vähän tiukempaa tekstiä... Mitähän minä osaisin niin hyvin, että voisin sitä opettaa... Mhhh... olen aika hyvä tekemään himmeleitä ja nylkemään kärppiä.
No, entäpä, jos olisinkin valmentaja?
Wikipedia kertoo valmentajan olevan: Suora lainaus ”Valmentaja on henkilö, joka harjoittaa tai ohjaa jotakuta tavoitteellisesti. Urheiluvalmentaja ohjaa urheilijan tai urheilujoukkueen harjoittelua. Muilla aloilla valmentaja voi ohjata henkilöä tai yhteisöä, kuten työyhteisöä, esimerkiksi vuorovaikutuksen, toiminnan laadun ja tuloksen kehittämisessä.
Mhhhh... harjoittaa tai ohjaa tavoitteellisesti.
Työtäni on aina ohjannut tavoitteellisuus. Olenkohan sittenkin edelleen
valmentaja. Opettaako valmentaja? Ohjaako valmentaja opiskelijaa/asiasta
ottamaan asioista itse selvää, vai antaako hän kenties suoria vastauksia?
Voisin ajatella, että antaa enemmän, kuin opettaja.